Sivut

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kotikuvia

Meidän asunto on niin kamala, etten kehtaa sitä esitellä, vaikka sellaista esittelyä minulta onkin blogiin toivottu. Sen sijaan päätin kuvata pieniä yksityiskohtia, joista täällä pidän.

Kuvissa on pieniä sisustuselementtejä, joita kodistani löytyy, ja jotka vähän piristävät tätä muuten ankean näköistä läävää. : D
Meillä on oikeasti niin vähän tilaa, että joudumme käyttämään suurta luovuutta huonekalujen järjestelyissä. Tämä aiheuttaa myös likaisuusongelman, kun lapsen leikkipaikkana on olohuone, jossa on myös sänky ja ruokapöytä.. Voinette kuvitella, miten tavarat ovat aina hukassa, levitettynä pitkin asuntoa ja kaikki paikat sekaisin.

Mutta tässä näitä mukavia kohtia:


Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, saimme äidiltäni tämän taulun tuparilahjaksi. (: Se löytyy keittiön seinältä.


Samalta seinältä löytyy myös tämä miehelleni lahjaksi hankkimani juliste. Juliste on meidän molempien ihailema, kuuluisa valokuva työmiehistä lounastamassa. Mieheni on samalla alalla, joten erityisesti häntä kiehtoo se, miten tuon ajan urhoolliset rakennusmiehet työskentelivät vaarallisissa olosuhteissa.


Keittiön seinällä on myös kalenterimme jossa on kakdujen kuvia. Varsinkin poikamme pitää tästä kovasti, linnut muistuttavat niin kovasti omaa lemmikkiämme. (:


Toinen ajannäyttäjä, eli kello löytyy olohuoneesta. En oikein ole vielä päättänyt, pidänkö tästä. Toisaalta se on liian väritön minun makuuni, mutta sitten taas se on tärkeä kapine ja tarpeeksi iso. Elimme pitkään ilman seinäkelloa, ja olen hyvin kiitollinen tuttavallemme, joka tämän meille sitten antoi.


Kuksat..





Suuri ylpeydenaihe on nämä kauniit kuparitaulut. Niitä on meillä kaksi kappaletta.
Ylemmissä kuvissa näkyy suurempi taulu, joka on niin tumma, ettei siitä juuri saa selvää. Se on ollut mieheni lapsuudenkodissa iät ja ajat. 
Alemman laiva-taulun mies on ostanut myöhemmin.


Seinillä on myös pari maalaamaani taulua, kuten tämä narsissi-taulu. Tämä oli maalaamisen jälkeen piilossa jonkin aikaa, jotta osaisin katsoa sitä "uusin silmin", ja nyt se näyttääkin ihan kivalta, toisin kuin heti valmistuttuaan.



Muita koristeita ovat mm. Ramones-lippu ja pinssit, joita on eteisessä kangashyllykössä..



Asuntomme valonlähteet ovat peruja pappani rakentamasta talosta, jossa enoni asui pitkään. Talo jouduttiin myymään, ja lamput kulkeutuivat sitten meille. Niissä on suuret, lasiset kuvut, ja kullanvärinen runko.


Itselleni tärkeimpiä asioita kodissamme ovat nämä elefantti-verhot. Pidän niistä valtavasti...




Eteisestä meiltä löytyy tippikuppi, johon vieraat voivat heittää kolikon jos toisenkin, mikäli kokevat saaneensa hyvää palvelua. : D No ei vaan, keräämme sinne itse turhan pienimmät kolikot hätävaraksi..


Tämän kajali-purkin olen saanut enoltani tuliaisena ulkomaanmatkalta. Lisäksi sain pullollisen kajalia, siis sitä silmämeikkiä. Se on mustaa jauhetta, jota on vaikea levittä varistelematta, mutta tuoksuu hyvälle. (: Purkin kanssa tuli puinen tikku, jolla kajalia levitetään, mutta sen olen jo hukannut jossain muutossa. Ilmeisesti jauhetta kuitenkin levitetään veden avulla, siten se on paljon helpompaa.


Eteisessä aiemmin esittelemällä peilihyllyllä on pieni enkeli-patsas. Pidän enkeleistä, vaikken uskonnollinen ihminen olekaan...


Ja asunnon toisessa huoneessa asuu lintumme. (:
Ikkunaa on jouduttu pimentämään jätesäkeillä, koska tämä eläin vaatii nukkuakseen täydellisen pimeyden. Pimennysverho ei yksinään riittänyt valon blokkaamiseen.


Tällainen on siis kotimme.
Jotenkin tuli dejavu-olo tätä tehdessä, liekö olen jo esitellyt jotain tässä nähtyä..
No, ei se mitään, on tässä jokatapauksessa jotain uuttakin. (:


2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...